”Onko sinun pakko syödä taloni?” 
”Minulle tulee aina yöllä nälkä!” 
”Jos minä antaisin pannukakkua?” 
”Älä, mutta tuolisi kaipaisivat suolaa!” 

(Muumipeikko-sarjakuva, 1954)

Haisuli on todellinen lurjus, Muumilaakson häikäilemätön roisto. Nimensä mukaisesti hän haisee niin kamalalta, että kukat lyyhistyvät kedolla hänen niiden ohi kulkiessaan. Haisuli on kauttaaltaan pörröinen, ja hänellä on laihat jalat ja tuntosarvet. Luonteeltaan Haisuli on ahne ja ajattelee ensisijaisesti omaa etuaan, minkä puolesta hän muistuttaa hieman Nipsua. Nipsusta poiketen Haisuli kuitenkin rakastaa elämäänsä konnan polulla sekä mutustelee herkkujen sijaan mieluummin rakennuksien tai huonekalujen palasia. Kaikista kolttosistaan huolimatta Muumitalon asukkaat rakastavat Haisulia ja suostuvat suojelemaan häntä virkavallalta. Silloin tällöin Haisuli myös suostuu auttamaan heitä: hän näpistää Muumimamman varastetun käsilaukun takaisin ja auttaa Muumipeikkoa pääsemään eroon ei-toivotuista kyläilijöistä. Yleensä auttamishalun takana on kuitenkin katala taka-ajatus – esimerkiksi Muumitalon syöminen. 

Tosielämän haisulit eivät välttämättä haise tai syö rakennusmateriaaleja vaan ovat pikemminkin viekkaan roistomaisia. Haisulit osaavat tarttua itseään hyödyttäviin tilaisuuksiin, pysytellä tarvittaessa lain harmaalla alueella ja toteuttaa hyväntahtoisia kepposia, jotka voivat saada ihmiset raivon partaalle. Toisin kuin tosielämän pikku myyt, haisulit eivät ilmianna läheistensä touhuja julkisesti – he kertovat niistä salaa juuri niille ihmisille, joiden ei oikeastaan edes kuuluisi asiasta tietää. Haisulit ovat hyödyllisimmillään silloin, kun polkupyörän lukko on hajonnut eikä aukea ilman sivuleikkureita tai juhlavieraat on saatava illan päätteeksi ulos asunnosta. Haisulit ovat siis kaikkea muuta kuin pahamaineisia rikollisia – he ovat ennalta arvattavan kiehtovia opportunisteja. 

Valikoimastamme löydät kaikenlaista kivaa kataliin kolttosiisi – löydä haisulimaiset suosikkisi alta!